Nurmijärven Klaukkala on ydinkeskustan ympärille tiivistyvä pientalovyöhykkeistä koostuva kylä. Autolla matkaten Helsinki on alle puolen tunnin matkan päässä. Klaukkala kasvaa voimakkaasti sen sijainnin ja rauhallisen maineen siivittämänä. Se vetää puoleensa nuoria, hyvin koulutettuja perheitä, joiden pääasiallisena toiveena näyttää olevan omakotitalon rakentaminen ja jonkinlainen maalle asettuminen. Helsingin lähikunnassa luonto on lähellä, omalle talolle puutarhoineen tilaa ja matka töihin Helsinkiin tai Espooseen autolla kulkien on kohtalainen.
Itse olen kotoisin Lepsämästä, joka sijaitsee 12 kilometriä Klaukkalan keskustasta. Tälle matkalle mahtuu tätä nykyä niin paljon rakennushankkeita ja rakentamista varten raivattua metsää ettei paikkaa ole tunnistaa entisekseen. Lepsämä on asukasluvultaan hyvin pieni alue ja ehkä siksi sinne muuttavat herättävät mielenkiintoa paikan vanhemmissa asukkaissa, joiden talot oli ennen vuosituhannen vaihdetta rakennettu aina kohteliaan välimatkan päähän naapurista niin, ettei suoraa näköyhteyttä juuri ollut. Nykyinen suuntaus näyttää suosivan päinvastaista: taloja nousee perinteisen väljän asemakaavan sijaan kerralla, tiiviinä pientalovyöhykkeinä. Ryppäinä, joissa taloja saattaa olla kymmeniä hyvinkin lähekkäin. Tätä kutsutaan kai tonttitehokkuudeksi ja se on edullisempaa kunnalle ja rakentajille itselleen kuin harvakseen ripotellut, suuret tontit.
Tänä kesänä aion jalkautua lähialueiden uusille rakennustyömaille. Toiveenani on tavata Lepsämään ja Klaukkalaan rakentavia ihmisiä ja tutustua heidän muuttomotiiveihinsa. Tarkoituksenani on haastatellen ja dokumentoiden rakentamisen eri vaiheita hahmottaa, millaisia ovat toiveet maalla asumisesta tai mikä olisi nykyään täydellinen yhdistelmä kaupunkia ja maalaismaisemaa.
Etsin projektia varten tontin tai talopaketin ostanutta perhettä, joilla olisi innostusta keskustella kodin ja rakentamisen toiveista ja edistymisestä Nurmijärven seudulla. Toiveenani on dokumentoida rakennusprosessi kuvaten ja keskustellen, varsin vapaamuotoisesti siis. Lopulliseen työhön käytän rakennusprosessin aikana kuvattuja valokuvia, josta koostan animaation talon rakentumisesta. Talon omistajat saavat tietysti animaation palkinnoksi ja omaksi muistokseen rakennusajasta mikäli mielivät osallistua projektiin! Mikäpä tämän parempi tapa saada merkittävät tapahtumat kuten kodin rakennus valokuvatuksi?
Aion tehdä pientä vertailevaa tutkimusta erilaisista maalla asumisen muodoista myös muualla. Ensimmäinen osa on tietysti kotiseutuni kasvava kunta Nurmijärvi, mutta toisessa osassa tutkin Auttoisten kutistuvan kylän tunnelmia ja kolmannessa taas paneudun Jyväskylän lähellä sijaitsevaan väljään Korpilammen alueeseen, jossa tarkoituksenani on haastatella vanhempaa sukupolvea sodanjälkeisestä rakentamisesta ja maanomistuksesta. Haastattelumateriaali on varsin vapaamuotoista, mutta toivon sen inspiroivan käsikirjoitusta, jota suunnittelen aiheesta.
Toteutin projektin testimielessä residenssiaikanani Kolumbiassa. Aihe oli pyörinyt mielessäni aiemminkin, mutta Medellínissä hetken asuttuani havaitsin samankaltaisen muuttoliikehdinnän tapahtuvat, mutta tietysti aivan eri syistä. Kolumbian residenssitalo on vanha 1800-luvun kahviplantaasi, joka sijaitsee noin kymmenisen kilometriä kaupungin keskustasta vuoren rinteellä nimeltä Santa Elena. Viime kymmenenä vuotena Medellín on parantanut turvallisuuttaan siinä määrin, että 90-luvulla maasta huumesotia paenneet kaupunkilaiset palaavat sankoin joukoin ja muuttavat tiheinä keskittyminä Santa Elenan rinteille. Taloja nousee huomattavissa määrin ja vanha kahviplantaasikin on jo naapureiden ympäröimä. Kuvasin talojen rakentumista perustoista seiniksi ja ikkunoiksi. Näistä koostin ensimmäisen "näytesarjan", jonka idean haluan toteuttaa myös kotiseutuni muuttoliikkeistä.
Medellín, Colombia 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti